Mä olin ollut työttömänä neljä kuukautta. Neljä. Vitun. Kuukautta. Se on sellainen aika, jossa alkaa jo tottua siihen, ettei mikään etene. Aamulla herää, kahvia, lähetät viisi työhakemusta, katsot telkkaria, syöt sitä halvinta pastaa mitä kaupasta löytyy, nukut. Toista.
Olin säästänyt loppuun asti. Laskuni maksoin, vuokran maksoin, mutta mitään ylimääräistä ei ollut. Joulukuu oli tulossa. Kortit oli jo kirjekuoressa valmiina, mut ei mitään mahdollisuutta ostaa edes kunnon kinkkua.
Muistan sen illan tarkkaan. Oli lauantai. Kaikki kaverit oli baarissa tai mökillä tai jossain. Mä istuin yksin pimeässä yksiössä. Puhelin näytti -2 astetta ulkona. Lämmitys oli pienellä, koska sähkölasku. Mä olin syönyt kaapista viimeisen purkillisen tonnikalaa.
Ja sit mä ajattelin ihan rehellisesti, että tää ei voi jatkua.
Mä en ajatellut itsarin tekoa tai mitään sellaista. Ennemminkin sitä, että mun on pakko keksiä jotain. Mitä vaan. Olin niin väsynyt siihen jatkuvaan säästämiseen, laskemiseen, huoleen. Se oli kuin pitäisi pientä kiveä kengässä joka ikinen päivä. Ei koskaan tarpeeksi iso, että kiljuisi tuskasta. Aina vaan sen verran, että jokainen askel harmittaa.
Olin kuullut jostain nettikasinosta. En muista keneltä. Ehkä radiossa, ehkä joku mainos. Ajattelin että ne on huijausta. Mut en ollut koskaan kokeillut. Mulla ei ollut varaa hävitä, mutta mulla ei ollut myöskään varaa olla voittamatta.
Tein päätöksen. Se oli typerä päätös. Tiedän sen vieläkin. Mut se oli mun päätös.
Mä avasin hakukoneen ja kirjoitin hakusanat. Eka tulos oli casino vavada. Nimi oli lyhyt ja ytimekäs. Klikkasin. Sivusto näytti ammattimaiselta. Ei sellaiselta "voita nyt" -räikeältä roskalta. Oli jopa suomenkielinen versio.
Luin säännöt. Luin bonusehdot. Jokaisen rivin. Tarkistin että se on lisensoitu. Olin niin epätoivoinen, että tarkistin jopa maksutavat. Kaikki näytti ok:lta.
Mulla oli tilillä 45 euroa. Se oli kaikki. Siitä piti maksaa viikon ruuat ja bussikortti. Mä tiesin, että tämä on totaalisen typerää.
Mä päätin laittaa 20 euroa.
Kaksikymppiä. Se on kaksi halpaa pitsaa. Puolet viikon ruuista. Tiedostin tämän. Sormi vapisi kun painoin talletusnappia.
20 euroa katosi tililtä. Se tuntui ihan fyysiseltä. Se oli kuin olisin antanut lompakkoni tuntemattomalle kadulla ja toivonut parasta.
Mulle tuli joku tervetuliaisbonus. En muista tarkkaan mitä, mutta se tuplasi pelimerkkini jotenkin. Nyt mulla oli reilu 40 euroa pelattavaa.
Mä valitsin sellaisen pelin, jossa on kultakaivostyyppinen teema. Kärryjä, räjähdyksiä, timantteja. En ole kaivostyöläinen, enkä ole ikinä nähnyt timanttia livenä. Mut se pelin idea oli helppo: kerää räjähteitä, saa bonuksia.
Aloitin panoksella 50 senttiä.
Pelkkää säätämistä. Pieniä voittoja tuli ja meni. Saldo tippui 37 euroon. Ei hyvältä näyttänyt.
Mä nostin panoksen 1 euroon. Typerää, koska silloin pelikassa sulaa nopeammin. Mut jotenkin tuntui että "isompi panos, isommat voitot". Mitä mä tiesin. Olin täysin amatööri.
Pyöritys. Ei osumaa. Pyöritys. 2 euroa voittoa. Pyöritys. Tyhjä. Saldo 32 euroa. Aloin jo hyväksyä tappiota. Ajattelin, että no, mä yritin. Se oli kokeilu. Kotiin päin.
Sitten.
Sitten tuli se bonus. Kolme hahmoa räjähti ruudulla. Se kirjaimellisesti räjähti – animaatiot ja kaikki. Ja sit alkoi 10 ilmaiskierrosta. Ensimmäinen: 8 euroa. Toinen: 12 euroa. Kolmas: 5 euroa. Neljäs: 22 euroa.
Mä en hengittänyt.
Viides ilmaiskierros toi 67 euroa. Kuudes: 34 euroa. Seitsemäs: 120 euroa. Siis satakaksikymmentä euroa yhdestä pyörityksestä. Mä en ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa.
Kun kaikki kymmenen kierrosta oli pelattu, saldo näytti 389 euroa.
Istuin siinä aivan hiljaa. Laskin uudelleen. Avasin laskimen puhelimesta. 389, ehkä 390. Se oli oikein. Mä olin voittanut melkein neljäsataa euroa.
Avasin casino vavada -sivuston kassan. Painoin nosta kaikki. Sormi ei vapissut enää. Se oli ihan varma ja vakaa. Kirjoitin tilinumeron, tarkistin kahdesti, vahvistin.
Sitten mä istuin lattialla ja join vettä. Aivan yksin pimeässä yksiössä. Pakkanen ulkona. Ja mä itkin vähän.
Ne rahat tuli seuraavana aamuna. Sunnuntaina. Mä en muista että olisin koskaan ollut niin onnellinen nähdessäni tilillä ylimääräistä rahaa. Se ei ollut paljon muille, mutta mulle se oli kaikki. Siitä maksoin joululahjat. Siitä ostin ruokaa normaalisti. Siitä maksoin bussikortin.
Mitä opin? Ettei tätä kannata kokeilla uudestaan. Se oli kertajuttu. Mä en ole pelannut sen jälkeen. Mulla on nyt työ – sain sen tammikuussa. Elämä rullaa ihan eri tavalla. Mutta muistan sen lauantai-illan aina.
Se ei ollut onnea. Se oli epätoivoa, joka sattui kohdilleen.
Mä en suosittele ketään pelaamaan viimeisillä rahoillaan. Se on typerintä mitä voi tehdä. Olin itse typerys. Mutta mä selvisin. Ja mä selvisin voittajana tällä kertaa.
Mä en käytä enää casino vavada -sivustoa. En sen takia että se olisi huono, vaan koska mä lupasin itselleni: yksi kerta. Se oli se kerta. Nyt kun käyn kaupassa, ostan välillä kalliimpaa leikkelettä. En ajattele jokaista senttiä. Ja joskus jouluna mä muistan sitä iltaa, kun istuin lattialla ja itkin neljänsadan euron takia.
Tuntuu tyhmältä nyt. Mut silloin se oli kaikki.
Jos sä oot samassa tilanteessa, mä sanon vaan: älä. Mut jos sä kuitenkin teet sen, niin tee se just noin. Pieni summa. Yksi ilta. Ja sitten ulos.
Mä en ikinä enää koske mihinkään tällaiseen. Mutta mä en ikinä myöskään unohda sitä tunnetta, kun räjähteet räjähti ruudulla ja mun elämä muuttui hyvään suuntaan ihan vaan muutaman sekunnin takia.
Se oli joulukuu. Mulla on yhä se laskin, jolla laskin ne rahat. Se on keittiön laatikossa. Sillä ei oo mitään erityistä arvoa, paitsi muisto.
Mutta ehkä se on just se.
Muisto siitä, että olin pohjalla ja pääsin ylös.
Ja kyllä, casino vavada oli se työkalu sinä iltana. Mutta mä olin se, joka painoi nappia. Ja mä olin se, joka lopetti oikeaan aikaan.
Siihen loppuu mun tarina.